3.6.2026 | päivitetty 26.6.2026
Järvenpään sarjamurhajaksi on kutsuttu tuntematonta henkilöä, jonka uskotaan olevan Helena Meriläisen murhan yrityksen, Tuula Lukkarisen murhan ja Maarit Haantien katoamisen takana. Tapauksia on kutsuttu myös Hausjärven hiekkakuoppasurmiksi. Virallisesti tapauksien yhteydessä ei voida puhua sarjamurhaajasta, koska tiedossa on vain yksi murha.
Kaikkia kolmea tapausta ei ole myöskään voitu täysin varmasti kytkeä yhteen. Meriläisen murhan yritys ja Lukkarisen murha tapahtuivat 100m:n etäisyydellä toisistaan noin puolen vuoden välein, mutta pari vuotta myöhemmin kadonneen Haantien jäljet päättyvät joko Järvenpäähän tai Hyvinkäälle. Kaikki kolme olivat kuitenkin tapahtumapäivinä olleet Järvenpäässä, josta myös Järvenpään sarjamurhaaja-nimikin juontaa tiettävästi juurensa.
Olen lisännyt tähän aikajanalle myös keskustelupalstoilta poimittuja kirjoittajien kertomia tarinoita samankaltaisista kyydityksistä. Näihin kannattaa suhtautua erittäin varauksella, koska osa voi olla hyvinkin keksittyjä. Ehkä jotkut voivat olla ihan todellisiakin ja voisivat antaa jotain osviittaa näihin tapauksiin. Nämä kohdat on kirjoitettu tummemmalla tekstillä.
| 1986 |
Murha.infon käyttäjä "A" on kertonut, että Tikkurilassa olisi pyörinyt kyytiin pyytelijä, jolla oli ilmeisesti viininpunaisessa autossa lastenistuin takapenkillä. A oli noussut auton kyytiin. Kuljettaja ajelutti ja parkkeerasi jonnekkin sivuun. A kuvasi tapahtumia "kaljapalkalla pikaset ilman pakottamista". Mies oli tarjonnut alkoholia ja A:n poistuttua autosta kuljettaja oli uhannut tappaa, jos A kertoo jollekkin. Muten hän ei ollut uhkaavan oloinen. A oli tuolloin vielä alaikäinen ja vaaleahiuksinen. A kuvaili miestä siistiksi kolmekymppiseksi, tummaksi ja lyhyttukkaiseksi.
| 1989 |
30-vuotias nainen oli tulossa ravintolasta päihtyneenä. Paikalle saapunut mies tarjosi naiselle kyytiä, ja kyydin aikana mies oli vielä tarjonnut alkoholia sekä pillereitä. Matka oli päättynyt metsäalueelle. Tästä tapauksesta oli poliisille kertonut naisen äiti. Nainen on jo kuollut.
| 1990 |
Ystävänsä luona iltaa viettämässä ollut 39-vuotias Helena Meriläinen odotti junaa Järvenpään asemalla, kun kiharatukkainen, nahkatakkiin pukeutunut n.30–40-vuotias mies tuli tarjoamaan hänelle kyytiä. Meriläinen nousi miehen vaalean, kenties japanilaisvalmisteiseen autoon, jonka takapenkillä oli lasten turvaistuin. Matkalla Meriläisen valitettua pahoinvointiaan, mies tarjoaa hänelle kapseleita, joissa on muovikuori. Mies itse napsii kapseleita useammankin matkan aikana. Mies kertoi olevansa naimisissa, mutta vaimoon olleen huonot välit ja että hänellä on lapsi. Meriläisen mielestä mies vaikuttaa sulkeutuneelta.
Meriläinen halusi päästä kotiinsa Riihimäelle, mutta mies veikin hänet metsätielle ja hiekkakuopalle Hausjärvelle. Meriläisen poistuttua autosta tarpeilleen mies lähestyi häntä takaapäin ja iski puukolla päähän. Tarinan mukaan paksu villamyssy olisi suojannut häntä sen verran, että hän pääsi pakenemaan ja hälyttämään apua kilometrin päässä sijainneesta talosta. Puukkomies oli tokaissut että, "eipä onnistunut tällä kertaa", tai "eipä onnistunut", jonka jälkeen hän oli noussut autoonsa, heittänyt Meriläisen käsilaukun ulos autosta ja poistunut paikalta.
Aluehälytyskeskus kirjaa hätäpuhelun.
Helenä Meriläinen viedään Riihimäen terveyskeskukseen, jossa selvisi että hän on 1,9 promillen humalassa. Takaraivossa oli 3cm pitkä haava, joka johtui veitsen iskusta.
Tapauksesta kirjattiin Hausjärven nimismiespiirissä rikosilmoitus pahoinpitelystä.
Helena ei ollut sairaalasta päästyään juuri halukas selvittämään tapausta. Helenaa ei myöskään onnistuttu tavoittamaan kuulusteluihin.
Helenalle ambulanssin soittanut nainen oli ollut myöhemmin lenkillä koiransa kanssa samaisessa maastossa, josta Helena oli tullut heille tapahtumayönä. Koira oli löytänyt metsästä naisten peruukin.
| 1991 |
Tuula Lukkarinen lähtee asioilleen Kellokosken psykiatrisesta sairaalasta. Lukkarinen on ilmoittanut käyvänsä asioilla sosiaalitoimistossa Hyrylässä, mutta hän matkustaakin bussilla Järvenpäähän. Tästä todisteena häneltä oli löytynyt leimattu linja-autolippu.
Linja-autolipun perusteella hän olisi saapunut Järvenpäähän yhdeksän aikaan. Julkisuudessa olleiden tietojen perusteella hänen jälkensä päättyvät Järvenpään Alkon eteen, jossa hän olisi ollut odottamassa Alkon aukeamista.
Erään havainnon mukaan Lukkarinen olisi ollut vielä klo 15:00 Järvenpään keskustassa.
Seuraavan havainnon mukaan Lukkarinen on nähty Riihimäen keskustassa.
Maanviljelijä oli tehnyt töitä metsäpalstallaan Hausjärvellä, lähellä Erkylän kartanoa. Lähtiessään hän huomasi metsikössä koivun juurella suuren mytyn. Hän tunnisti sen vatsallaan makaavaksi ihmiseksi. Maanviljelijä oli luullut tätä ensin mieheksi.
Riihimäen poliisi saapui ruumiin löytöpaikalle jälkikoirien kanssa. Paikkatutkinnan aikana alkoi satamaan lunta. Maahan satanut lumi vaikeutti jälkien löytämistä. Tekninen paikkatutkija käytti jopa hiustenkuivaajaa sulattaakseen lunta rikospaikalta. Se oli työlästä ja hidasta, mutta siten mahdolliset jäljet lumen alla eivät vahingoittuisi. Tutkijat eivät jääneet tyhjin käsin, mutta saalis jäi laihaksi.
Jutun tutkinta siirtyy keskusrikospoliisin Hämeen lääninosastolle.
Murha.infon käyttäjä "M" on kertonut liftanneensa Helsingissä vuonna 1991. Hän oli matkalla Kalliosta keskustaan ja oli ottanut jonkin verran jo alkoholia. Viereen oli pysähtynyt auto, jonka kyytiin liftari oli noussut. Hän oli huomannut, että auton takapenkillä oli ollut saksanseisoja. Autoa ajoi tumma, kihartavahiuksinen mies. Mies oli kysynyt muutamia kysymyksiä, kuten miksi hän oli menossa baariin ja odottaako häntä joku siellä ja onko hänellä lapsia. Miehen olemuksessa oli jotain pelottavaa, joten liftari valehteli, että kaverit odottaa, vaikka näin ei ollutkaan. Mies oli hiljainen ja erittäin sulkeutuneen oloinen. Vähän ennen määränpäähän saapumista mies oli alkanut runkkaamaan ja koira takapenkillä läähätti korvan juuressa. Liftari meni paniikkiin ja kun he olivat määränpäässä hän juoksi autosta ulos unohtaen laukkunsa autoon. Viikon sisällä poliisi otti yhteyttä ja kertoi, että laukun sisältöä, esim. kelakortti, ajokortti yms. oli ripoteltu eri postilaatikoihin Hyvinkäälle, josta ne palautettiin liftarille.
| 1992 |
Murha.infon käyttäjä "T" on kertonut että hän oli ilmeisesti Tampereella liftannut sotkuisen auton kyytiin, jonka kuljettaja oli ollut oudon vähäpuheinen, jopa synkkä. Kuljettaja oli kysellut liftarin lapsista yms. Kun liftari oli tajunnut, että kuski ajaakin väärää reittiä, vaikka kuski oli antanut ymmärtää osaavansa ajaa liftarin haluamaan paikkaan, oli liftari sanonut kuskin olevan väärällä reitillä. Tähän kuljettaja ei ollut vastannut mitään. Liftari karkasi autosta liikennevaloissa, mutta mm. hänen kengät, takki ja laukku jäivät autoon. Liftari hyppäsi takana olleen auton kyytiin. Myöhemmin kuljettaja oli postittanut Kankaanpäästä tavarat liftarille takaisin.
| 1993 |
Maarit Haantien avopuoliso oli saanut kutsun järvenpääläisen ravintola Zapatan yksivuotissyntymäpäiville. Avopuoliso oli ollut remontoimassa ravintolan tiloja. Maarit lähti juhliin avecina. Matkaan lähdettiin autolla Riihimäeltä ennen iltakuutta. Seurueeseen kuului pariskunnan lisäksi kolme heidän tuttavaansa.
Zapatassa selvisi, että ainoastaan seurueen kuskiksi lähtenyt nainen pääsisi Maaritin ja avopuolison lisäksi sisään. Kaksi mukana ollutta riihimäkeläismiestä lähti toiseen järvenpääläisravintolaan, Sir Winstoniin.
Jonkin ajan kuluttua Maarit päätti lähteä katsomaan tuttaviaan Sir Winstoniin ja aikoi palata myöhemmin takaisin Zapataan.
Maarit koittaa päästä takaisin Zapataan, mutta häntä ei humalatilan vuoksi päästetty sisään.
Jossain vaiheessa portsari käy sanomassa sisällä olleelle Maaritin avopuolisolle, että Maarit ei enään odottelisi, vaan lähtisi kotiin. Mies ei itse halunnut vielä lähteä, vaan jäi ravintolaan jatkamaan juhlimista. Tämä on viimeinen havainto Maaritista. Miten ja mihin hän poistui ravintolan edustalta ei ole tiedossa.
Henkilökunnan mukaan Hyvinkäällä ravintola Martinasta oli yöllä poistettu tummatukkainen nainen vahvan humalatilan vuoksi.
Maaritin avopuoliso poistui ravintolasta. Auto jäi parkkipaikalle.
| 2005 |
KRP etsii ensimmäisen kerran Haantietä Hikiän hiekkakuopilta.
| 2006 |
Ylen Kadonneet-ohjelmassa esitetään tapauksia käsittelevä jakso.
| 2017 |
KRP otti tapauksen uudestaan aktiiviseen tutkintaan.
| 2019 |
Murha.infon käyttäjä "J" on kertonut, että hän oli ollut matkalla töihin ja oli menossa Järvenpään rautatieasemalle. Matkan oli keskeyttänyt keskelle tietä pysähtynyt auto, joka ei välittänyt takaa tulevista autoista. Auton kuljettaja oli harmaantunut papan näköinen mies. Auto oli myös vanha, harmaa ja pieni. Kuljettaja kysyi neuvoa Tokmannille, johon J hänelle kertoi reitin. Tämän jälkeen kuljettaja oli pyytänyt häntä mukaan, jos hän olisi samaan suuntaan menossa. J kertoi menevänsä toiseen suuntaan rautatieasemalle.
Oikaistuaan puiston läpi J huomasi samaisen auton bussipysäkillä. Kuljettaja oli sanonut, että ei löydä kauppaa ja oli pyytänyt J:tä kyytiin, tai ennemminkin vaatinut. J kieltäyty. Edellisestä kohtaamisesta oli kulunut noin minuutti. J epäili, että pappa oli tiennyt hyvin missä rautatieasema oli, koska osasi sinne suoraan ajaa.
| 2020 |
Tutkinnanjohtajaksi Olli Töyrään tilalle tulee Jan Aarnisalo.
| 2022 |
Poliisi teki Tuula Lukkariseen liittyviä vesistöetsintöjä.
| Muita yksityiskohtia |
- Sorakuopista 2,5km Hyvinkäälle päin sijainneen Erkylän linkkitornin ympäristössä pidettiin puolustusvoimien sotaharjoituksia ainakin 1970-luvulla. Harjoituksia piti Riihimäen varuskunta.
| Samankaltasia tapauksia |
Lehtisen ruumis löytyy 6.8 1974 kello on 01.10–01.15, kun Riihimäen viestikoulun kapteeni palaa suunnistusharjoituksista Hikiän maastosta ja huomaa matkalla tiellä olevan mytyn. Mytty onkin nainen, joka makaa vatsallaan Eteläisellä Asemakadulla. Nainen nostetaan paareille ja kuljetetaan Riihimäen aluesairaalaan. Lääkäri toteaa uhrin kuolleeksi kello 01.25.
Noin neljääkymmentä minuuttia ennen löytymistään tarjoilija Lehtinen oli lopettanut työvuoronsa ravintola Keitaassa Keskuskatu 8:ssä ja aloittanut matkan kohti Erkyläntie 36:ssa sijaitsevaa kotiaan. Kuolinsyyksi paljastui pistovammat (7kpl) rinnassa ja selässä. Liisan löytöpaikka oli sadan metrin päässä paikasta, jossa häntä oli lyöty teräaseella.
Liisan vierestä löytyi hänen olkalaukku, jossa oli 1300 markkaa rahaa. Sukupuolisen väkivallan merkkejä Liisassa ei ollut. Murhaajan käyttämää teräasetta paikalta ei löydy. Oikeuslääkäri epäilee, että se voi olla stilettimallinen tai kärjestään erityisen teräväksi teroitettu puukko.
Aluksi poliisilla oli epäiltynä 24-vuotias heinolalainen mies, joka ajoi Ford Cortina -merkkisellä autolla. Kalevi löytyi nukkumasta Cortinasta Riihimäen siunauskappelin takana noin kahdeksan tuntia Liisan murhan jälkeen. Kalevi oli vapautunut vankilasta 22.heinäkuuta, jossa hän oli ollut istumassa omaisuusrikosten vuoksi. Kalevi oli aiemmin käynyt käsiksi syrjäisillä paikoilla liikkuneisiin yksinäisiin naisiin ja yhdessä tapauksessa käyttänyt myös puukkoa lyömättä sillä kuitenkaan uhria.
Poliisi kysyy Kalevilta surmapaikasta, jonka Kalevi myöntää olevan hänelle tuttu.
– Ajoin silloin surmapaikan ohitse, kun pääsin 6.8. poliisiasemalta vapaaksi. Paikalla oli poliisimiehiä niittämässä heinää. Olen sitä katua ajellut myös aikaisemmin useita kertoja mennessäni Hyvinkäälle.
Epäilty kertoi ajaneensa useita kertoja Hyvinkäälle Riihimäen kautta. Tämä on varmasti ollut tuolloin nopein reitti Heinolasta Hyvinkäälle, koska nykyinen VT25 on rakennettu Mäntsälään asti vasta vuonna 1979. Jos Heinolasta olisi ajanut Mäntsälän kautta Hyvinkäälle, olisi joutunut kiertämään Järvenpään kautta, joka olisi varmasti tuonut muutamia kilometrejä lisää matkaa ajettavaksi.
Syyteharkintaan Kalevin osalta juttu ei koskaan mennyt.
Vakituista työtä miehellä ei ollut. Viimeksi hän on ollut kirjurina TVH:lla. En tiedä olisiko hän ollut TVH:n työleireillä, joita oli ollut edellisenä vuonna ainakin Keravalla ja Kulloossa Porvoossa. Tosin nämä ilmeisesti lakkasivat vuoden vaihteessa ja leirit siirrettiin muualle. TVH:n leirit liittyivät teiden tekoon.
Yhtäläisyys tässä tapauksessa on Järvenpään "sarjamurhaajan" tapauksiin se, että tämä on tapahtunut Riihimäellä, uhri on ollut tummatukkainen nainen ja epäilty on ollut 80-90-luvun vaihteessa 40-vuotias. Uhri oli myös surmattu teräaseella, eikä uhria ei oltu ryöstetty. Uhri oli liikkeellä myöhään illalla, kuten ainakin kaksi Järvenpään "sarjamurhaajan" uhria oli ollut. Sattumalta uhri oli matkalla Erkyläntielle, joka johtaa aina Hikiäntielle asti, noin kolmen kilometrin päähän hiekkakuopista, josta Tuula Lukkarinen löytyi.